ma 22.3.
Nagoyassa herättyämme keräsimme kamppeemme ja veimme reput coin lockeriin Nagoyan asemalle. Kohteena oli Nagoyan linna. Toisen maailmansodan aikana rikottua linnaa oli sen jälkeen entisöity ja osaan näistä tiloista pääsi vierailemaan, linnaa ympäröivän puistoalueen lisäksi. Puisto oli ihan mukava kävellä läpi, mutta ehkä kiinnostavinta oli linnaan entisöidyt tai replikoidut linnan korkea-arvoisimpien huoneiden seinien maalaukset. Luonto ja hovin toiminta ihmisineen olivat aiheina maalauksissa, jotka olivat näin ei-alkuperäisinäkin kaunista katsottavaa. Linnan korkeimpaan ja näkyvimpänä torniin ei kuitenkaan päässyt, joka oli harmi.
Nagoyasta kuljettiin junien kyydissä Hiroshimaan. Hotellilla poikkeamisen jälkeen kävelimme Hiroshiman kuuluisimmalle nähtävyydelle, rauhanmuistomerkille. Pommin ja siitä seuranneiden tulipalojen seurauksena tuhoutui koko kaupunki, lukuun ottamatta muutamaa kohdetta, kuten tätä teollisuuden alan näyttelyhalliksi tarkoitetun rakennuksen raunioita, jota nyt kutsutaan nimellä Atom Bomb Dome.
Muistomerkin jälkeen kuljimme Hiroshiman rauhanmuseoon. Paikka oli aika täynnä turisteja (G7-kokous oli päättynyt Hiroshimassa päivää aiemmin ennen saapumistamme), mutta se ei estänyt kokemasta näyttelyä. Päänäyttely kuvasi yksityiskohtaisesti valokuvien, taideteosten ja yksittäisten ihmiskohtaloiden kautta, millaista inhimillistä kärsimystä Hiroshiman kaupungin asukkaille oli seurannut pommin pudottamisesta. Näyttely oli rakennettu todella hyvin ja mukaan vuokraamani englanninkielinen ääniopas tuki kokemusta, mutta ei ollut välttämätön, kaikki esittelytekstit olivat myös englanniksi. Henkisesti raskaan kierroksen päätteeksi avautui käytävä, jonka ikkunoista oli näkymä rauhsnpuistoon ja muistomerkille asti.
Museossa oli myös kolme muuta pienempää näyttelyä, jotka kertoivat ydinaseiden kehityksen ja aseistariisunnan historiasta, Hiroshiman alueen historiasta sekä sodan jälkeen perustetun sijaiskodin tarinasta. Niihin ei enää pystynyt keskittymään vastaavalla tavalla kuin päänäyttelyyn.
Illalliseksi söimme yllättävän hyvän friteerattua kanaa sisältäneen aterian.
ti 23.3.
Päivän kohteena oli lähellä Hiroshimaan sijaitseva Miyajiman saari. Kulkeminen sujui paikallisjunalla ja lautalla, nämäkin Japan Rail Passin avulla. Saaren edustan rantavedessä sijaitsee Japanin turistimarkkinointikuvista tuttu O-torii -portti. Saarella on toki paljon muutakin nähtävää ja meitä erityisesti kiinnosti päästä vuorille.
Matkalla huipulle kuljimme todella hienon puisto/puutarha-alueen läpi, josta ei tunnelmallisia polkuja ja vesiputouksia puuttunut. Hyvin kevyen nousun jälkeen päästiin jälleen käyttämään kaksiosaista gondolahissiä, joista avautui hienot näköalat saaristoon. Hissin päätepisteenä olleesta Shisiiwa-näköalatasanteesta näki hyvin saaren länsi-pohjoispuolta ja hieman rannikkoa. Oli kuitenkin vielä toinen näköalatasanne, korkeampi Misen-vuoren huippu. Sinne piti kävellä polkuja ja portaita pitkin. Hiukan hikoilua parilla välipysähdyksellä ja päästiin vielä parempien näköalojen äärelle, aika lailla parhaat tähänastisessa reissussa. Huipulle oli rakennettu kolmikerroksinen torni, jonka päältä pääsaaren rannikko, meri ja saaristo näkyi joka suuntaan. Huippu on noin 520m merenpinnan yläpuolella.
Maisemien ihailun jälkeen lähdimme yhtä saaren luontopoluista pitkin alas vuorelta. Laskeutuminen oli melko sujuvaa portaita pitkin. Ei käynyt kateeksi vastaantulijoita jotka olivat päättäneet kavuta ylös hissin käyttämisen sijasta.
Laskeuduttuamme suuntasimme satamaa kohti. Matkalla huomattiin, että laskuveden vuoksi O-torii -portin ympärille pääsi kävelemään, joten piti käydä fiilistelemässä ja ottamassa pari kuvaa.
Hotellille palattuamme kävimme vielä syömässä korttelin toisella puolella olleessa ravintolassa, jossa saatiin syödäksemme oikein hyvä yakiniku -setti.
ke 24.5.
Aamulla oli vuorossa seuraava junamatka kohti Nagasakia. Se on junareittien kannalta vähän pussinperällä, vaati kaksi vaihtoa.
Perillä jätimme reput aseman coin lockeriin ja kävelimme Nagasakin satamaan. Kohteena oli Gunkanjima (tai virallisemmalta nimeltään Hashima), joka oli 1800-luvulta 1970-luvulle asti ollut hiilikaivostoimintaan käytetty, keinotekoisesti useaan otteeseen laajennettu laajennettu saari. 1974 kaivostoiminta lopetettiin ja saari hylättiin muutaman kuukauden aikana kokonaan, paikalle jäivät vain rakennukset. 2015 saari sai aseman kulttuuriperintökohteena ja sinne järjestetään risteilyitä ja rantautumaankin pääsee, tosin vain hyvin rajatulle ja pienelle alueelle. Paikan tunnettuutta on lisännyt sen käyttö kuvauspaikkana Skyfall-elokuvassa.
Laivamatkalla oli hyvät näkymät rannikolle ja saaristoon ja parinkymmenen minuutin matkan päässä oli Gunkanjima. Rantautumisen jälkeen pääsimme 20min kierrokselle saaren eteläpuolelle tarkoitusta varten rakennetulle aidatulle reitille. Opastusta ei sattunut sinä viikonpäivänä olemaan englanniksi, joten aika meni raunioita katsellessa. Viisikymmentä vuotta sitten hylätyt rakennelmat olivat osittain kasvillisuuden peittämiä. Kerrostalojen raadot olivat karu näky.
Paluumatkan aluksi laiva teki vielä kierroksen saaren ympäri niin, että saatiin vielä hyvät näkymät saaren koko rannikolle. Ja sitten Nagasakin satamaan.
Kävimme vielä pyörähtämässä Nagasakin chinatownissa (tai ainakin yhdessä niistä kaduista?) ja sitten menimme konbinin kautta Airbnb:n kautta vuokratulle yöpymispaikallemme. Kävelyreitti meni vuorenrinnettä ylös hautausmaan läpi, joten tulipahan sellainenkin nähtyä lähietäisyydeltä. Talolta oli hieno näkymä kaupungin keskustan suuntaan.
