to 25.5.
Aamulla lähdimme Airbnb-kämpästä kohti Nagasaki Atomic Bomb Museumia. Sisällöllisesti museossa oli jonkin verran samaa kuin Hiroshiman rauhanmuseossa, mutta ei ehkä niin tunteisiinvetoavasti, vaan vähän geneerisemmällä historiamuseotyylillä. Paikka oli täynnä koululaisryhmiä. Kolme koululaista kävi haastattelemassa meistä kolmea englanniksi (minulta kysyttiin: mistä olet, mitä opit Japanista koulussa, mitä mieltä olet Japanista ja miksi). Museokierroksen jälkeen kävimme vielä Nagasakin rauhanpuistossa, jossa oli atomipommin räjähdyksen keskipisteen muistomerkki sekä valtava rauhanpatsas.
Tämän jälkeen oli vuorossa matkustaminen toiseen kaupunkiin eteläsaaressa, Kumamotoon. Japanissa kaupungit (tai prefektuuri?) ovat kehittäneet omia maskotteja varmaan pääasiassa matkailunedistämistarkoituksessa, ja Kumamoton Kumamon-karhu taitaa olla yksi tunnetuimpia.
Kumamoton asemalle saavuttuamme menimme poikkeamaan Airbnb-kämpässä ja lähdimme sitten käymään keskustassa. Harmillisesti kuitenkin iltapäivä oli jo päättymäisillään emmekä ehtineet käymään Kumamoton linnassa. Noh, ainakin turistikaupat olivat vielä auki, joten ehdimme käydä ostamassa Kumamon-tuotteita.
Illalliselle menossa kriteerinä oli ollut löytää paikka jossa tarjotaan hevosen lihaa, sillä se oli ilmeisesti alueen ruokakulttuuriin kuuluva juttu. Löytyi ravintola, jossa oli autenttiset ruokailutilat mataline pöytineen ja bambumattoineen sekä vain japaniksi oleva menu, jota sitten lähdettiin kääntämään Google Lens-sovelluksen kääntöominaisuuksien avustuksella. Saatiin itse grillattava ateria hevosenlihoineen joka oli ihan toimiva.
Palasimme konbinin kautta istumaan iltaa vuokrakämpälle.
pe 26.5.
Aso-vuori sijaitsee Kumamoton kaupungista itään ja on yksi Japanin aktiivisista tulivuorista. Vierailemaan pääsee huipun alueelle asti. Matkaaminen kaupungista sujuu paikallisjunalla ja busseilla huipulle asti reilussa parissa tunnissa. Näin teimme tuona aamuna.
Huipulle menevä bussi pysähtyi lähelle aktiivista kraatteria, joka puski höyryä jatkuvasti. Sallitut reitit oli päällystetty asfaltilla ja alue oli täynnä bunkkerin näköisiä purkautumissuojia. Kaikki alueet eivät olleet sallittuja vierailulle sen hetkisen aktiivisuuden vuoksi, mutta aika hyville näkymille päästiin kuitenkin. Ihan pohjalle ei nähnyt kovinkaan hyvin, mutta pieni pilkahdus jonkinlaisesta höyryävästä, tuhkanharmaasta pinnasta ja vesialtaasta näkyi. Huipun ympäristö itsessään oli jälleen kuin toiselta planeetalta, mutta rikinkeltainen ei sävyttänyt paikkaa niin hallitsevasti kuin Noboribetsun kuolemanlaaksossa.
Korkeimmalle huipulle olisi päässyt vaeltamaan, mutta kävimme vain pienen kävelyn rinteen kohdassa, josta avautui hyvin näkymää ylempiin ja alempiin rinteisiin. Tästä alas päin oli jo runsaammin kasvillisuutta. Kävelimme alas bussiasemalle, josta pääsimme takaisin Ason kylän juna-asemalle.
Loppuiltapäivä kului matkatessa kohti Fukuokaa, joka oli eteläsaaren suurin kaupunki. Illalla ehdimme käydä vierailemassa suositulla katukeittiöalueella ja nautimme, etikettiin kuuluen hyvin nopeasti jotta rajoitetut paikat vapautuvat seuraaville asiakkaille, erään keittiön ramenit ja gyozat.
