Tämän blogin kirjoitin lähes kokonaan yli kuukausi matkan jälkeen. Onneksi tuli otettua paljon kuvia, niin helpotti muistelua!
la 27.5.
Fukuokassa yöpymisen jälkeen suuntana oli Osaka. Matkalla sinne oli kuitenkin kohde joka oli checklistillä.
Himejin linna sijaitsee Osakasta etelään, matka-aika puolisen tuntia Shinkansen-linjaa pitkin. Se on maailmanperintökohde sekä isoin ja parhaiten säilynyt Japanin 1600-luvun linnoista. Vierailemaan pääsee myös linnan korkeimman tornin sisälle kaikkiin kerroksiin. Himejin kaupungissa linna on huomioitu esimerkiksi niin, että päärautatieasemalta kulkee suora, noin 1km pitkä katu kohti linnaa, jonka toisessa päässä näkyy tuo linnan korkein torni.
Linnan piha on rakennettu tarkoituksella 1600-luvulla hyvin sokkeloiseksi puolustautumista varten. 2000-luvun turisteille reitti oli merkitty ja aidattu hyvin. Kuvauksellisia näkymiä torniin sen ulkopuolta on useita. Tornille saavuttaessa riisutaan kengät ja lähdetään kapuamaan portaita kohti huippua. Eri kerroksissa on muutamia esittelytekstejä ja esineistöä, mutta ei kovin laajalti. Arkkitehtuurin ja ikkunoista avautuvien näkymien ihailu on pääosassa. Kiinnostavia yksityiskohtia ovat mm. tornin tukirakenteisiin kuuluvat kaksi valtavaa puista pylvästä sekä ikkunoista näkyvät katon kulmissa olevat shachi-patsaat, jotka esittävät leijonapäisiä kaloja. Niiden kerrotaan suojaavan tulipaloilta.
Tornikierroksen jälkeen kävelimme vielä linnan pihan reitin ja vierailimme ulkomuurilla sijaitsevan vierailureitin, johon oli koottu näyttely koskien 1600-luvulla linnassa asuneen prinsessa Senin elämää.
Linnan ulkopuolella on myös japanilainen puutarha, jossa vierailimme pikaisesti. Oli juuri sitä mitä odottikin, eli virtaavaa vettä, karppeja, pieniä polkuja ja siroja puita. Tätä voi suositella Himeji-vierailun yhteyteen.
Illalla saavuttuamme Osakan Airbnb-kämpälle vierailimme ravintolassa nimeltä 1029. Hyvin sympaattisessa yhden ihmisen pyörittämässä paikassa sai erinomaista okonomiyakia sekä todella ylitsevuotavat kiitokset, kun tilasimme isosti jokaiselle omat annokset sekä oluet sen sijaan, että olisimme jakaneet annokset ja puolen litran olutpullon.
28.5.
Aamulla lähdimme vierailemaan Kiotossa. Shin-Osakan asemalta pääsi Kioton asemalle melko nopeasti, taisi olla noin 40min. Kioton asemalta suunnattiin vielä lähijunalla ensimmäistä kohdetta kohti.
Fushimi Inari-taisha on yksi Kioton tunnetuimmista pyhäköistä. Sen läheisyydessä on vuoren rinteillä kulkevat polut, joiden varrella on valtava määrä lahjoitettuja torii-portteja. Portit oli aseteltu niin tiheästi, että ne muodostavat tunnelin. Lähimpänä pyhätöstä alkavan polun päässä oli pienempi pyhättö. Torii-tunneloitua polkua olisi jatkunut vielä korkeammalle vuorenrinteitä, mutta emme lähteneet kulkemaan koko polkua. Ympäri pyhättöä polkua vartiomassa oli monia kettuja esittäviä patsaita. Ilmeisesti ne ovat mytologiassa Inari-jumalan sanansaattajia. Kitsune-maskeja ja muuta kettuaiheista sälää olikin joka kojussa.
Seuraavaksi lähdimme lähijunalla kohti Kioton keskusta-alueita. Katsastimme ensin vähän pienemmän Yasaka-pyhäkön, jonka juttu näyttivät olevan paperilyhdyt. Kävelimme ns. Kioton vanhaa kaupunkia eli Higashiyaman katuja pitkin, jotka olivat Narain katujen tapaan pidetty rakennuskannaltaan historiallisina kauppakatuina. Matkalla tuli vastaan iso pagoda, jonka nimeä en löytänyt. Kävelyn kohteena oli Kiyomizudera-temppeli.
Kiyomizudera oli valtavan täynnä ihmisiä, mutta etenemään pääsi silti. Temppeli oli rakennettu vuoren rinteelle vaikuttavalle alueelle niin, että sen ulkopuolelta oli näkymä alas kaupunkialueelle. Temppeli oli muutenkin melko massiivinen. Temppelialuetta eteen päin kulkiessa ja varsinaisen temppelialueen jäädessä taakse tuli vastaan useita kaupustelijoita. Ostin eräästä kojusta paikallista sencha-teetä.
Yksi seurueestamme päätti tässä vaiheessa palata kämpälle Osakaan, mutta me muut jatkoimme vielä päivän viimeiseen vierailukohteeseen. Kaupungin toisella laidalla oli bambumetsä, jonka vieressä oli puisto ja joki. Bambumetsä oli todellakin metsä, valtavan kokoiset ja paksuiset rungot. Ihmisvilinääkin oli hieman vähemmän. Bambumetsän läpi käveltyä saavuimme puistoalueelle, jonka näköalatasanteelta avautui hieno jokinäkymä.
Takasin Osakaan saavuttuamme kävimme syömässä grilliravintolassa ja tilasimme setin, johon kuului kaikenlaisia vähän epätyypillisempiä grillimatskuja, kuten kanan sydäntä.
29.5.
Luvassa oli Osaka-päivä. Aamupäivän osalta päätimme käydä katsastamassa kaupungin suosittuja turistikatuja sisältävän Dotonborin alueen. Ravintoloita ja myymälöitä monipuolisine julkisivuineen riitti. Mereneläviä tarjoavissa ravintoloissa saattoi olla julkisivussaan esim. valtava mustekalaveistos. Tärkein maamerkki oli Ebisubashi-kävelysilta, jonka vieressä oli japanilaisen Glico-yrityksen kuuluisa Running Man -juliste. Näillä kadulla sattui myös autenttinen turistihetki, kun vastaan käveli amerikkalainen herrasmies joka pyysi apua vaimonsa tavoittamiseen. Oli kuulemma juhliminen riistäytynyt käsistä ja kännykkä kadonnut. Silmiinpistävintä hänessä oli paidattomuus ja koko rinnan peittävä tatuointi, joka saattoi herättää paikallisissa kielteisiä mielikuvia.
Kävimme syömässä sushiravintolassa, johon tilatut annokset tarjoiltiin liukuhihnalla. Lisäksi erikoisuutena oli, että palauttamalla pöydän vieressä olleesta luukusta viisi sushilautasta osallistui arvontaan, josta pystyi voittamaan automaateista tuttuja muovipalloja, jotka sisälsivät jotain pientä krääsää, joka olivat sillä kertaa Demon Slayer -animesarjan lisenssituotteita.
Ryhmämme jakautui hetkeksi kahtia kohti eri kohteita. Me suuntasimme kaupungin toiseen osaan, mistä löytyi pelihalli Royal Game Center. Vanhoihin arcade-peleihin keskittynyt halli oli aika pieni, vain yhdessä kerroksessa, mutta eri pelejä oli iso määrä ja paikalla oli myös hyvä sääntö jota ei kaikissa game centereissä ole: tupakointi kielletty. Peleistä löytyi niin paikallisempia kuin länsimaissakin tunnettuja. Eniten kolikoita kului Cave-studion Mushihimesama-shmuppiin.
Kokoonnuimme yhteen päivän viimeiselle kohteelle, joka oli Osakan akvaario Kaiyukan. Kierros oli järjestelty ikään kuin kulkemaan ympäri Tyynenmeren ja esittelemään erilaista alueellista faunaa, meren rannoilla ja pinnan alla. Vaikuttavat isot altaat sisälsivät monia eri lajeja, valashaista pieniin mustekaloihin. Unohtamatta möhkäkaloja (eng. sunfish).
Päivän päätteeksi söimme Osakan paikallista erikoisuutta. Takoyakissa on taikinapalloja, joiden sisään on leivottu mustekalapaloja. Sopiva päätös päivälle.
30.5.
Vuorossa oli jälleen reissupäivä, sillä suuntasimme kohti Tokiota. Sitä ennen oli kuitenkin tarkoitus pysähtyä yhdessä suositussa kohteessa eli Naran kaupungissa. Se on tunnettu puisto- ja temppelialueestaan ja siellä käyskentelevistä peuroista. Turistit syöttävät niille tarkoitettuja keksejä, joiden tuotot menevät paikallisen temppelin kassaan. Protokollaan kuuluu kumartaa peuralle, jotka ovat oppineet kumartamaan takaisin keksejä saadakseen. Ja noh, kyllä ne nappaavat syötävän itselleen muutenkin, jos turisti on varomaton.
Vierailimme Narassa kahdessa temppelissä: Kasuga Taishassa ja Todai-jissä. Kasuga Taisha oli metsän keskellä oleva yli tuhat vuotta vanha temppeli. Todai-jin temppelialueella yleisön keräsi The Great Buddha Hall ja sen sisällä oleva 15m korkea oleva Buddha-patsas. Rakennuksen edessä oli sinne saavuttuamme menossa jonkinlainen buddhalainen seremonia, johon kokoontuneet munkit lähtivät kulkueena pois paikalta.
Kuljimme Tokioon Kioton kautta, jossa meinasi käydä kömmähdys lippujen suhteen: Japan Rail Pass aika oli tullut edellisenä päivänä päätökseensä ja emme yksittäisiä lippuja ostaessamme tajunneet, että paikkalippu piti ostaa myös erikseen. Aseman työntekijä tuli rutinoituneesti opastamaan prosessin lippuautomaatilla ja junaan ehdittiin. Yksittäinen lippu Kiotosta Tokioon maksoi muuten niin paljon, että 1-2 vastaavaa matkaa lisää olisi tehnyt kannattavammaksi ostaa Japan Rail Passin 30 päivän version 14 päivän sijasta, mutta tämä kävi tällä kertaa halvemmaksi.
Tokiossa ehdittiin majoittautua Shinjukussa sijaitsevaan hotelliin ja pyörähtää hetken kaupungilla.
31.5.
Ensimmäinen kokonainen Tokio-päivä sisälsi ensimmäiseksi lähijunamatkan Tokion ulkopuolelle. Yksi seurueesta jäi ottamaan lepiä ja me kolme muuta suuntasimme Yokosukaan, kohteena Mikasa-laivamuseo. Ennen kohteeseen saapumista saatiin tahaton pikavisiitti paikalliseen uhkapelimaailmaan: kävelimme juna-aseman vastapuolella olevaan kauppakeskukseen ja menimme rullaportaat alas päästäksemme katutasolle, mutta tältä tasolta ei päässytkään katutasolle suoraan vaan pois päästäkseen oli pakko kulkea pachinko-liikkeen läpi. Emme jääneet pelaamaan.
Mikasa on 1900-luvun alussa rakennettu taistelulaiva, joka oli Japanin laivaston käytössä Venäjän-Japanin sodassa, oli Japanille voittoisassa Tshushiman meritaistelussa, sodan jälkeen upposi tulipalon vuoksi (onnettomuudessa kuoli suuri osa miehistöstä), nostettiin ylös ja korjattiin toimimaan ensimmäisessä maailmansodassa. Tämän jälkeen laiva museoitiin, mutta toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltain miehityksen aikana laiva rapistui. 60-luvulla se kunnostettiin jälleen.
Museo oli yllättävän hyvä ja kattava niin yleisesti historiasta kiinnostuneelle kuin erityisesti sotahistorian harrastajalle. Kannella pääsi kulkemaan melko vapaasti. Kannen alla oli museo-osuus, josta löytyi perinteisten museonäyttelysettien lisäksi VR-laseilla katsottava animaatio Tshushiman taistelusta sekä samaista tapahtumaa kuvaava videopeli vierailijoiden pelattavaksi. Oli myös yllättävä Suomi mainittu -yhteys, sillä museossa oli esillä ja sen kaupasta pystyi ostamaan Pyynikin panimon Amiraali-olutta jonka etiketissä oli kuvattu taistelussa laivaa komentanut amiraali Togo.
Oluiden nauttimisen jälkeen suuntasimme Tokion Akihabaraan. Elektroniikkaan ja erilaiseen nörttikamaan keskittyvien liikkeiden keskittymänä tunnettu alue kuhisee kaduilla maid cafe -liikkeiden sisäänheittäjiä ja erilaisiin nicheharrastuksiin liittyviä liikkeitä. Löytyi mm. vain juna- ja autoilupienoismalleihin keskittyvä, kattavalta vaikuttava kauppa. Sieltä emme kuitenkaan tarvinneet mitään, vaan suuntasimme iltapäivän aikana muihin liikkeisiin. Näissä vierailimme:
- Yellow Submarine; tunnettu figuuri-, rooli- ja lautapelikauppa (nappasin mukaan kaksi japanilaisten suunnittelijoiden lautapeliä)
- Super Potato; tunnettu käytettyjen retropelien kauppa
- Animate; manga-sarjakuvia myyvä liike
- S&Graf Tokyo; armejiaharrastajien asusteita myyvä kauppa (sisälsi perus kurkkusalaatti- ja aavikkokuvioisten asusteiden lisäksi näin länsimaiselle epäilyttävän määrän Natsi-Saksan armeijavarusteiden replikoita, voi olla että mm. sen vuoksi kuvaamisen kieltäviä kylttejä oli kaikkialla)
- Softausharrastajille suunnattu kauppa, jonka nimen unohdin
- Shosen Book Tower; yhdeksänkerroksinen kirjakauppa, josta löytyi kaikenlaista alueen profiiliin sopivaa mikäli japanin lukeminen sujuu
Monista vierailluista kaupoista huolimatta ostoksia ei kertynyt kuin parista liikkeestä. Suuntasimme hotellille ja pesemään vaatteita paikallisessa kolikkopesulassa. Tutkailimme myös alueen baaritarjontaa illanistumispaikan toivossa, mutta ne olivat lähinnä host- ja hostess-baareja, jotka eivät meitä kiinnostaneet eivätkä välttämättä edes olisi ottaneet vastaan länkkärivieraita.
1.6.
Reissun viimeisen kokonaisen päivän aamuna suuntasimme Uenoon, joka on puisto- ja museoaluetta. Aseman vieressä on ainakin neljä erilaista museota, joista suuntasimme Tokion kansallismuseoon. Museolipulla pääsi katsomaan useita eri näyttelyitä, joista vierailimme kolmessa. Museon päärakennus sisälsi melko kattavan Japanin historiaa esineiden ja taideteosten kautta esittelevän kierroksen, jossa pääsi mm. oppimaan japanilaisten miekkojen hienouksista kattavien termiselitysten myötä. Kahdessa sivurakennuksessa oli vielä enemmän esihistoriallista esineistöä.
Uenosta suuntasimme lounalle ja ostoksille. Koska kaikkea ei ollut edellisenä päivänä Akihabarasta löytynyt, suuntasimme kukin omille teillemme muutamaksi tunniksi. Yksi seurueestamme tarvitsi uuden matkalaukun, johon oli sovittu sijoittaa ruumaan laitettavaksi kaikkien käsimatkatavaroihin mahtumattomat tuliaisostokset.
Matkan viimeisen illanvieton osalta suuntasimme melko lähellä hotelliamme sijaitsevaan tunnettuun baarikeskittymään nimeltä Golden Gai. Entinen punaisten lyhtyjen alue sisälsi pienellä alueella kapeita taloja ja kujia. Korttelissa on kuulemma toista sataa baaria. Emme ehtineet ihan kaikissa vierailla, mutta muutamassa kuitenkin. Osa baareista oli keskittynyt nimenomaan turisteihin ja tarjosi vapaata pääsyä, osaan oli sisäänpääsymaksu. Persoonallinen sisustus kuului myös asiaan. Oli shochu-viinaan erikoistunut baari josta saimme rehdin vedellä tislatun mutta aika pehmeän makuisen shochu-drinkin, kirjailijan perustama baari jonka seinät oli peitetty kirjahyllyillä ja josta sai hyvää tislaamatonta sakea ja kourallisen muita alkoholeja sisältäneen drinkin sekä Deathmatch in Hell -niminen hevibaari, jonka baarimikko tunnisti meidät heti ovelle saavuttuamme suomalaisiksi.
Takaisin hotellille suuntasimme oikein hyvissä ajoin.
2.6.
Viimeinen päivä sisälsi vielä viimeiset Tokio-nähtävyydet sekä paluumatkalle lähdön. Kirjauduimme ulos hotellista ja suuntasimme junalla Tokion asemalle. Tarkoitus oli etsiä kolikkolokerot tavaroita varten, ja kyllä se viimein onnistuikin, mutta kesti ruuhkaisella asemalla aika kauan.
Kuljimme bussilla Tokyo Towerille, joka oli reissun toinen Eiffelin tornista mallia ottanut torniturismikohde. Sateista Tokiota pääsi näköalatasanteelta vilkuilemaan jonkin verran ja tornissa sattui myös olemaan mahdollisuus lähettää postia. Eli näin saimmekin lähetettyä kortit matkan viimeisenä päivänä, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Erään koululaisryhmän poika matki hihitellen olemustani kun katsoin kaupunginalueen historiasta kertovaa dokumenttivideota partaani sukien. Olimme tätä sattumusta aiemmin naureskelleet sille, kuinka matkan aikana olimme päässeet todistamaan kuinka koululaisryhmät ilmaantuivat kuin tyhjästä joka paikkaan mihin menimme. Johtui ehkä uuden lukuvuoden alkamisesta.
Tokion asemalla söimme viimeisen aterian Japanin maaperällä, mitäs muutakaan kuin sushia. Tämä oli matkan toisiksi paras sushiravintola Hakodaten jälkeen. Ravintolan nimeä en valitettavasti muista.
Saavuimme kolmisen tuntia etuajassa lentokentälle ja suuntasimme kuluttamaan vielä viimeisiä jenejä eri liikkeisiin. Mukaan tarttui matchasuklaa-kitkatteja ja paikallista giniä. Nousimme lentokoneeseen noin klo 23 paikallista aikaa.
